Annoin tässä eräs päivä haastattelua ja tulin sanoneeksi, että mielenkiintoisin runous tapahtuu verkossa. Sitten eritellessäni tätä huomasin, että tarkoitin juuri runouden tapahtumista, en sen ilmestymistä tai olemista. Runous ei ole ainoastaan teoksia, kirjoja tai esineitä… se on jotain paljon enemmän, siihen liittyy niin paljon kaikkea, ennen kaikkea muutos ja jonkinlainen uuden löytäminen. Tämä on se puoli, jota etsin verkossa. Jokin tapahtuminen, joka vie kohti uutta, ja tällaisesta tapahtumisesta kirjoissa julkaistu runous on aina jäljessä… tämä tapahtuminen ilmenee kyllä niissä, mutta sitten vasta joskus.

Verkosta ja verkkorunoudesta ja verkkopoetiikoista on tullut minulle eräänlainen väline, jota kohden kurkoitan, mutta en pysty niihin aivan tarttumaan… jos tartun yhteen, toinen käteni tarttuu jo toiseen ja sitten edessäni näkyykin kolmas ja on pakko pudottaa yksi.
Karkkikauppa, jossa on kaikkea ilman järjestystä. Myös sellaista, joka on pahaa. Ja kaikkea saa tietysti maistaa.

Runouden tapahtumista verkossa voi myös ajatella sen ajallisuuden kautta. Verkkorunous ei ole luonteeltaan pysyvää, vaan ennemminkin performatiivista, jonkinlainen esitys, joka saattaa vanheta uuden tullessa. Tällainen esitys eroaa kirjasta esimerkiksi siinä, että se on keskeneräinen, se on vain yksi mahdollisuus, se voi aina muuttua aivan, kuten jokainen performanssi seuraavalla esityskerralla.

Verkkorunous on avauksia.
Kirja on avattu.
Mutta tässä ei ole hierarkiaa.

Ymmärrättekö?

Jyväskylässä on lauantaina 13. helmikuuta Uuden Runouden Ilta.
Tässä järjestäjien tiedote asiasta:

Vanhan Kirjan Talven kanssa samaan aikaan järjestetään Keski-Suomen Kirjailijatalolla Uuden Runouden Ilta.

Ohjelmassa ainakin videorunoutta, aseemista kirjoitusta, proosa-adaptaatiosarjakuvaa, absurdia sarjakuvaa ja muuta visuaalista – sekä tietysti laadukasta keskustelua.

Esiintyjät:
J.P. Sipilä
Jouni Kemppi
Panu Hämeenaho
Karri Kokko

Nähdään siis Kirjailijatalolla Jyväskylässä!

Näitä saisi tulla lisää…

Venäläistä ja Venäjä-aiheista nykylyriikkaa ääneen luettuna kera runouskeskustelun. Paikalla keskustelemassa ja lukemassa Tomi Huttunen, Veikko Suvanto, Janne Nummela, Henriikka Tavi ja Mikael Brygger.

27.1. 2010 klo 14, Kirjakauppa Kirja, Mannerheimintie 22-24.

untitled

Eilen alkoi Runoviikko ry:n ja Kirjan talon yhteinen runoklubi Runo Inn Hunter’s.
Paikalla oli suhteellisen paljon yleisöä ja esiintyjät vetivät hyviä settejä. Jonimatti Joutsijärven tyyli alkaa mielestäni löytää itsensä, mutta edelleen odotan, että Jonimatti saisi yhdistettyä siihen enemmän performatiivisuutta ja ruumistaan (en tiedä miksi tätä odotan, ehkä siksi, että Jonimatista olisi johonkin sellaiseen). Ystäväni Ville-Juhani Sutinen veli ja esikoisrunoilija Jussi Sutinen oli positiivinen “yllätys”. Hänen hieno kaupunkirunoelmansa toimi ääneen luettuna ja Pascal Comeladen musiikin taustoittamana hyvin tunnelmallisesti. Jotain luennasta jäi päähänkin, tai ainakin se, että kokoelma täytynee ostaa.

Toista teostaan valmisteleva Miia Toivio luki otteita käsikirjoituksestaan. Joukossa oli myös runo, jolla ei ollut loppua (vielä). Vaikea sanoa niistä vielä mitään kovinkaan konkreettista, sillä yhden luennan perusteella ei käsikirjoituksesta vielä saanut otetta. Miia aloitti esityksensä kivasti laulamalla ja lopetti sen sävellettyyn runoon, joka ilmestynee Vuokko Hovatan levyllä.

Miian jälkeen näytin kolme videorunoa. Illan juontaja Tapani Kinnunen kysyi ällistyttävästi “mitä se videorunous oikein on?” ja vielä ällistyttävämmin “Miten se eroaa hauskoista kotivideoista?”. Niin.

Klubi päättyi oikeutetusti Markku Innon julkaisemattomaan tekstiin, joka “ehkä joskus on kirja tai sitten ei”. Oli taas hienoa kokea se tosiasia, että elämä tuo kokemusta ja ymmärrystä. Itseäni muutaman vuosikymmenen kauemmin tällä planeetalla tallustelleen Innon runoissa oli jotakin sellaista vahvuutta tai ymmärrystä tai ehkäpä oikeutusta sanoa asioita, mikä itseltäni ja ikäisiltäni runoilijoilta vielä puuttuu. Jos itse räkäisisin ulos lauseen “sanot olevasi menestynyt / todista se”, se ei merkitsisi juuri mitään. Innon suusta siinä oli vahvuutta ja kenties itseironiaakin.

Hyvä ilta.
Seuraava klubi helmikuussa.
Itse olen silloin jo Meksikossa.