“Valtalehden kannalta avant garden seuraaminen on tietysti myös siinä mielessä väistämättä epäkiitollista, että valtalehti on jo määritelmällisesti aina väärässä ja aina jäljessä – eihän muuten voisi ollakaan”, kirjoittavat Helsingin Sanomien Antti Majander ja Saska Saarikoski.
En ymmärrä. Tai ymmärrän. Valtalehden kulttuuritoimittajat asettavat itsensä ja lehtensä jo automaattisesti jälkeenjääneeksi, mutta tarkoituksenaan ilmaista vain sen, että valtamedia yleislehtenä pystyy suuruutensa keskellä käsittelemään asioita vasta jälkikäteen, sen jälkeen kun erikoistuneet “pien”mediat ovat asiat nostaneet esille. Ajatellaanko noin myös ulkomaantoimituksessa? Tai urheilutoimituksessa? Jos näin on, olemme tilanteessa, jossa Helsingin Sanomat ei kykene tarjoamaan lukijoilleen mitään uutta, eli uutista. Miksi kulttuuritoimitus olisi niin erilainen tai erillään muista toimituksista?
Mutta Saarikoski ja Majander ovat myös oikeassa. Pienet uutiset kasvavat suuriksi uutisiksi, kun valtamedia ne löytää, ja yleensä ne löytyvät “pien”medioista. “Pien”media, joka jatkuvasti julkaisee valtamediassa jo julkaistuja uutisia ei ansaitse olla olemassa. Pienten on kaivettava ja tutkittava, etsittävä jä löydettävä.
Mutta! Niin on myös valtamedian. Miksi kulttuuritoimittajalle olisi epäkiitollista pysyä avantgarden tahdissa? Miksi se olisi epäkiitollista Helsingin Sanomille? Eikö Helsingin Sanomat voisi itse löytää uutta ja kiinnostavaa. Eikö siitä makseta toimittajille palkkaa? Silloin ennen ainakin, vielä siis silloin, jolloin toimittajan oli käveltävä ulos toimituksesta, verkostoiduttava ja tavattava ihmisiä. Silloin, kun tuhannet sähköpostitiedotteet eivät auttaneet toimittajia heidän työtuoleillaan. Silloin kun työ tehtiin toimituksen ulkopuolella. Laiskuus ole kirottu.
Valtalehden ei missään nimessä pidä olla väärässä ja jäljessä. Sillä on koneisto, joka mahdollistaa sen, että se voisi olla joskus edelläkin. Nyt tässä kohutapauksessa huomio kiinnittyy runoihin ja siksi on kysyttävä, miten on mahdollista, että Helsingin Sanomien on odotettava esimerkiksi Tuli&Savun, lehden jota pyöritetään kahden päätoimittajan ja muutaman hassun toimittajan voimin ja ilmestyy vain neljästi vuodessa, merkkejä ja jälkiä ennen kuin he itse kykenevät “löytämään” uuden runouden. (Esimerkki osuu kenties harhaan, sillä Helsingin Sanomien suhtautuminen ko. lehteen ei vaikuta kovinkaan myönteiseltä). Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa työskentelee (avustajina tai palkattuina) useita kymmeniä toimittajia, jotka rakastavat kulttuuria ja kaikkea mitä se ikinä sisältääkin. Miksi he eivät löydä mitään? Vastaus tähän tuli kulttuuritoimituksen esimieheltä Saska Saarikoskelta, joka on jo luovuttanut. Hänestä valtalehti ei lähtökohtaisesti voi löytää mitään uutta.
Uutinen tarkoittaa uutta tietoa ajankohtaisista asioista…
[...] Uutinen tarkoittaa uutta tietoa ajankohtaisista asioista… [...]