Mikä on tavu videorunoudessa. Onko se fragmentti, tietty aika ja rytmi, ehkä sovittu väli, sovittu määrä fragmentteja. Tavu on osa sanaa, se on kenties ymmärrettävissä sanan rytmittäjänä, sen ajallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Miksi tavu ei videorunoudessa voisi olla yhteydessä aikaan. Voinko itse sopia tavun pituudesta tiettyjen pisteiden välit?
Mietin nyt trokeeta tai oikeastaan kalevalanmittaa. Helpointa olisi ajatella esimerkiksi kalevalanmitan säe, joka koostuu siis neljästä runojalasta ja kahdeksasta tavusta. Tällöin yhden säkeen videorunon voisi rytmittää kahdeksaan tavuun.
4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s.
Mutta missä vaiheessa kukaan on väittänyt, että tavut ovat samanpituisia? Eiväthän ne ole…
Va-ka/van-ha/Väi-nä/möi-nen.
4s-4s /6s-4s/6s-4s/6s-6s.
Aika määrittyy tavuissa siis eritavalla. Miten määritellä tavujen aika videorunoudessa. Se ei voi vaatia sitä, että teksti olisi jo etukäteen olemassa. Että videoruno tehtäisiin jonkin tekstin päälle, rytmiin, pohjalle. Videorunon on kyettävä osoittamaan oma kykynsä omaksua runomitat, vaikka se ei niitä kykenisi sellaisenaan omaksumaan.
Entä jos katson tekstin ohi kohti kuvaa ja ääntä. Entä jos kuva ja ääni muodostavan ajan, jossa tavut tapahtuvat. Aivan, missä tavut tapahtuvat. Tällöin tarvitsen kalevalanmitan säkeeseen kahdeksan kuvaa*, joista neljä on nousevia ja neljä laskevia kuvia. Yksinkertaisimmillaan kuvasta tulee nouseva tai laskeva fade-in/fade-out -komentojen avulla, mutta tämä on aivan liian helppoa. Nousuun ja laskuun on oltava jokin muu konsti, jokin keino, joka on niin itsestään selvää. Ja minä tiedä mikä se on.
Nyt tulee ilta… jatkan tästä vielä joskus.
Tiedätte mitä teen.
Mielenkiintoista pohdiskelua sulla täällä.
Kalevalamitasta tuli mieleen, että sen hienous piilee paljolti siinä, että isossa osassa säkeitä ei-trokeinen teksti pakotetaan trokeemittaan, jolloin painot osuvat tavalla tai toisella vääriin paikkoihin (esim. säkeessä “tietä/jä i/äni/kuinen”). Jos videorunous löytää keinoja omaksua runomittoja, onnistuisikohan se omaksumaan jollain tavalla myös mittojen sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja, esim. tekstin ja kuvien yhteispelin kautta.
Sepä se.
Riippuu varmasti keinoista ja siitä, osaavatko lukijat jossain tulevaisuuden hetkessä lukea videorunoa niin. En tiedä. Olen vasta alussa. Ottanut ensimmäiset askeleet. Teen nyt yksinkertaista harjoitustyötä vaiheittain. En tiedä vielä yhtään mitä tuleman pitää. Tarkoitus on koota tänne nuo vaiheet, ja toivottavasti monet kiinnostuneet avaavat ajatuksiaan.
Luulen, että saan ensimmäisen vaiheen ulos vielä tässä kuussa. Siinä kyseessä on yksinkertainen “värikokeilu”, tai oikeammin ajan, nousun ja laskun kokeileminen.