Tämä on 1-polvinen trokee, jossa kaksi säettä, eli neljä tavua. Tämä on lähtökohda pohdinnalle siitä, miten ajalla ja toistolla videorunoudessa voi mallintaa runomuotoja. Tämän prosessin tavoite on saavuttaa kalevalanmitta videorunon kaikissa ns. tekstittömissä puolissa: äänessä ja kuvassa. Teksti noudattaa mittaa lopulta eri periaatteen mukaisesti, mutta sinne on vielä kovin pitkä matka, eikä sitä pidä juuri nyt ajatella.
Mutta tässä klipissä on kyse vain neljästä tavuksi ajateltavasta kuvasta. Tätä voisi ajatella 4-vuotiaan lapsen tekemäksi trokeeksi, joka paperilla menisi jotenkin näin: kuu-si / kuu-li. Tässä toistuu sama nouseva tavu “kuu” kahdesti ja laskevat tavut toisentavat toisiaan loppumalla i-kirjaimeen. Videorunon yksinkertaisessa kuvassa tämä toisinto on tehty tässä vaiheessa helpoimmalla ajateltavissa olevalla tavalla, eli väreillä. En ole tähän edes vielä pohtinut tavujen nousuja ja laskuja, paitsi ajatellen tavujen pituuksia. Esimerki “kuu”-tavu on videolla 4 sekuntia ja tavut “si” ja “li” 3 sekuntia. Tämä ei missään nimessä riitä perusteiksi nousevaan tai laskevaan tavuun. Ehkä Haiku voisi olla videorunoudessa ajateltavissa enemmän ajan määreen mukaan: ensimmäinen osa 5 sekuntia, toinen 7 sekuntia ja kolmas 5 sekuntia.
Tämä on siis vain täysin yksinkertaistettu esimerkki, tässä ei ole vielä mitään lopullista, tämä on prosessin ensimmäinen askel. Mahdollisuudet ja vaihtoehdot tuntuvat kuitenkin niin rajattomilta, että minua alkaa pelottamaan. Esimerkiksi tavujen “li” ja “si” toisto on kuvattavissa vaikka kuinka monella tavalla. Toisto ja ero voi näkyä näyttelijän ilmeessä, tippuvan lehden lentoradassa, aaltojen tahdissa… ihan missä tahansa.
no, nyt tulee ilta.
jatkan tästä.
tiedätte mitä teen.
Äkkiseltään tuntuisi, että nousevan ja laskevan tavun eron voisi toteuttaa melkein millä tahansa formaattiin sopivalla vastakohtaparilla/erolla (tumma/vaalea, voimakas/hiljainen jne.), mutta trokeen monotoninen rytmi huomioiden liian räikeästä vastakohtaparista voi ehkä seurata aika tylsää kamaa.
Jos tavoitteena on päästä mahdollisimman kalevalaiseen tunnelmaan, ehkä käyttöön voisi ottaa jonkinlaisen 5/4-tahdin, jossa kunkin säkeen viimeisen jalan tavut ovat tuplapitkiä.
Haiku voisi olla aika hyvä apuväline sikäli, että sille on tehty paljon erilaisia visualisointeja ja muita sovituksia eri formaatteihin (Bashon sammakkohaiku lienee tässä suhteessa kaikkein legendaarisin), joista saattaisi löytyä jotain ideoita.
Aivan. Monipuolisuus tässä onkin ehkä “ongelma”. Fade-in/Fade-out -komennot voisivat myös toimia nousuissa ja laskuissa ja tietysti myös kuvan sisältö. Tällainen tuntuu vain hiukan helpolta ja ehkä jopa huomaamattomalta.
Ajatuksesi 5/4-tahdista on aika hyvä. Se loisi kalevalaisen tunnelman,
mutta silloin kyse on jonkinlaisesta tekstin imitaatiosta, ei ehkä varsinaisesta videorunon muodosta. Äänien tai musiikin kanssa tahtisysteemi kyllä voisi toimia hyvinkin mainiosti. Täytynee kokeilla.
Kuten todettua, kyse on vielä kokeiluista. Kaikka pitää yrittää ja katsoa sitten jossain vaiheessa, mikä metodeista tuntuu toimivan vahvimmin.
Haiku on sinäänsä “helppo” ja siksi mielenkiintoinen lähtökohta, se on hyvin sovitettavissa eri formaatteihin, kuten sanotkin. Sonettikin voisi lähtökohtaisesti olla helpompi sovittaa videorunouteen, kuin esimerkiksi kalevalanmitta. Jostain syystä lähdin nyt trokeesta liikkeelle.