Disco
disco |ˈdiskō| informalnoun ( pl. -cos)
1 (also discotheque |ˈdiskōˌtek|) a club or party at which peopledance to pop music.
2 pop music intended mainly for dancing to at discos, typically soul-influenced and melodic with a regular bass beat and popular particularly in the late 1970s.
verb ( -coes, -coed) [ intrans. ]attend or dance at such a club or party : for the next three hours he discoed nonstop.
ORIGIN 1960s (originally U.S.): abbreviation.discotheque |ˈdiskəˌtek| |ˈdɪskəˈtɛk| |ˈdɪskətɛk|nounanother term for disco (sense 1).
ORIGIN 1950s: from French discothèque, originally ‘record library,’ on the pattern of bibliothèque ‘library.’
Digirunous @ HS
Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa “Runo karkaa paperilta” luodaan lyhyt ja ytimekäs katsaus digirunouteen. Noora Mattilan artikkelissa pohditaan verkon ja runon suhdetta: “Digitaalinen runous on kasvava ilmiö, joka kuitenkin hukkuu helposti verkon sanavyöryyn”, toimittaja toteaa jo ingressissä.
Hieno ja virkistävä ele Helsingin Sanomilta.
Tämä on niitä ulkopuolisia askeleita digirunouden vakiinnuttamiseksi Suomessa.
Lukekaa artikkeli tämän päivän lehdestä.
& minä palaan asiaa, jos matkoiltani löydän hetkiä.
Tavutusta #3
Tavutukseen (joka ei siis missään nimessä ole ainut runomitan elementti) voi puuttua ajan avulla, kuten edellinen esimerkki paljastaa. Videorunoon olisi suhteellisen yksinkertaista luoda tavujen mukainen rytmi, joka olisi varioitavissa esimerkiksi eri nopeuksilla. Joidenkin tavujen pituus voi kalevalanmitassa olla sama, joka voi luoda lukemiseen mukava jännitteen tai oikeastaan kysymyksen, ja tietysti se myös vaatii oivaltamaan jonkin toisenkin lähestymistavan runomittaan kuin ajallisuuden.
Nämä ovat vain lyhyitä ja nopeita ajatuksia. Lapsi sylissäni on nyt eri mieltä kaikesta tästä.
Olen todella innoissani tästä kaikesta, tästä alusta ja tästä mahdollisuudesta. Se näkyköön nyt kaikessa tekemisessäni… kohti pitkää ja vaikeaa ja tuntematonta.
Matkaan taustoittamaan videorunoa Meksikon vuoristoisiin maisemiin. Palatessani täällä on jo kevät ja minulla käsissäni epämääräisiä pätkiä tulevasta videorunosta.
Tämä ei ole merkki tauosta.
Tämä on jo työnalla.
Tämä on jo joskus tehty.
Sitten.
Tavutusta #2
3-2 / 3-2 / 2-2* / 3-3*
5 / 5 / 4 / 6
20
8
3-3* / 3-2 / 3-3* / 3-2
6 / 5 / 6 / 5
22
8
3-2 / 3-2 / 3-3* / 3-2
5 / 5 / 6 / 5
21
8
3-2 / 3-2 / 3-3* / 3-3*
5 / 5 / 6 / 6
22
8
3-3* / 3-2 / 3-3* / 3-3*
6 / 5 / 6 / 6
23
8
4-2 / 3-2 / 3-3* / 3-2
6 / 5 / 6 / 5
22
8
4-2-4** / 2-1 / 3-2 / 4-2
10 / 3 / 5 / 6
24
9
1-3-3-2** / 3-2 / 3-2 / 3-2
9 / 5 / 5 / 5
24
10
Tavutusta #1
Mikä on tavu videorunoudessa? Onko se fragmentti, tietty aika ja rytmi, ehkä sovittu väli, sovittu määrä fragmentteja. Tavu on osa sanaa, se on kenties ymmärrettävissä sanan rytmittäjänä, sen ajallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Miksi tavu ei videorunoudessa voisi olla yhteydessä aikaan. Voinko itse sopia tavun pituudesta tiettyjen pisteiden välit?
Mietin nyt trokeeta tai oikeastaan kalevalanmittaa. Helpointa olisi ajatella esimerkiksi kalevalanmitan säe, joka koostuu siis neljästä runojalasta ja kahdeksasta tavusta. Tällöin yhden säkeen mittaisen videorunon voisi rytmittää kahdeksaan tavuun.
4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s, 4s.
Mutta missä vaiheessa kukaan on väittänyt, että tavut ovat samanpituisia? Eiväthän ne ole…
Va-ka/van-ha/Väi-nä/möi-nen.
4s-4s /6s-4s/6s-4s/6s-6s.
Aika määrittyy tavuissa siis eritavalla. Miten määritellä tavujen aika videorunoudessa. Se ei voi vaatia sitä, että teksti olisi jo etukäteen olemassa. Että videoruno tehtäisiin jonkin tekstin päälle, sen rytmiin, eli sen pohjalle. Videorunon on kyettävä osoittamaan oma kykynsä omaksua runomitat, vaikka se ei niitä kykenisi sellaisenaan omaksumaan.
Entä jos katson tekstin ohi kohti kuvaa ja ääntä. Entä jos kuva ja ääni muodostavan ajan, jossa tavut tapahtuvat. Aivan, missä tavut tapahtuvat. Tällöin tarvitsen kalevalanmitan säkeeseen kahdeksan kuvaa tai otosta, joista neljä on nousevia ja neljä laskevia. Yksinkertaisimmillaan kuvasta tulee nouseva tai laskeva fade-in/fade-out -komentojen avulla, mutta tämä on aivan liian helppoa. Nousuun ja laskuun on oltava jokin muu konsti, jokin keino, joka on niin itsestään selvää. Ja minä tiedän, että vaihtoehtoja on edessä liikaa.
katko #3
Tämä on jo valmis:
Sinä selviät vielä aivan kaikesta
videoruno: J.P. sipilä
musiikki: Jantso Jokelin
Perustuu Harry Salmenniemen teokseen Texas, sakset (Otava)
Keski-Suomi
Matkaan Jyväskylään Uuden Runouden Iltaan.
Esiintymistä ja keskustelua.
Katkolle päätös?
Kiitos Harry.
katko #2
katko #1
välissä väliin pieni välityö, jossa aika on tiukalla ja vastuu lopputuloksesta suunnaton.
lisää tietoa pasilassa huhtikuussa. tee, tee, tee, tee, ee…
alkuja #1
kaikkeen ei suinkaan ole olemassa syytä, mutta kaikkeen on syitä. sellaisia pieniä pisaroita tai palapelin osia, jotka eivät muodosta eheää taulua.
miksi kirjoitan? miksi kirjoitan videorunoja? en tiedä, tiedän vain pisaroista ja palasista, jotka vuosien vieriessä ovat antaneet minulle halun ja tunteen siitä, mitä haluan tai mitä sanottavaa minulla on tästä elämästä ja ajasta.
johtuuko se sitten narsismistani, että luon jotakin julkisesti? voi olla. en usko hiljaisuuteen, olen siis äänessä. mutta samoin kuin haluni kirjoittaa, syntyy myös valmis teos. se vaatii lukemattoman määrän erilaisia ja näköisiä pisaroita ja paloja, jotka ovat tehdyt vedestä, lumesta, puusta ja tiilestä. eikä näiden tarvitse aina sopia yhteen, teos on aina kokonaisuus, mutta rikkinäinen ja samalla aina kesken. se on prosessi, joka saavuttaa vain näennäisen valmiin tilan.
ja nyt minulla on vain pisaroita päässä, ei mitään tallennettuna paperille, videolle, nauhurille. ei mitään… vielä!
-jp