Tuonelassa on kysymys jatkumosta. Kuva jatkuu siitä, mihin sen pitäisi päättyä. Ajatus noudattaa käsitystäni sellaisesta nelipolveisesta trokeesta, jossa tavujen muodostamat sanat jatkuvat polvesta toiseen. Kameran liike on hidasta, se on liikkumatonta, mutta katsoja näkee vain liikkettä. Kuva ei liiku, kuvassa liikutaan. Ehkä tämän kaltainen katsominen nuodattaa paperille kirjoitetun runon tapaa olla. Tuonelassa on paljon sellaista videorunoutta, joka kiehtoo minua.
Ensimmäinen kuvauspäivä sujui ripeästi. Tarvittavat kohtaukset ovat tallentuneet kameroille. Siitä kiitokset Aapo Korkeaojalle, La Jicaralle, Hotel Oaxaca Realille ja Museon Arte Contemporaneo de Oaxacalle. Työ jatkuu tämän parissa sitten myöhemmin.
Tuonela_clip1
Browse Timeline
- Next: » Videopoema: Enfrentar
- Previous: « Tuonela #1
