Tavutukseen (joka ei siis missään nimessä ole ainut runomitan elementti) voi puuttua ajan avulla, kuten edellinen esimerkki paljastaa. Videorunoon olisi suhteellisen yksinkertaista luoda tavujen mukainen rytmi, joka olisi varioitavissa esimerkiksi eri nopeuksilla. Joidenkin tavujen pituus voi kalevalanmitassa olla sama, joka voi luoda lukemiseen mukava jännitteen tai oikeastaan kysymyksen, ja tietysti se myös vaatii oivaltamaan jonkin toisenkin lähestymistavan runomittaan kuin ajallisuuden.
Nämä ovat vain lyhyitä ja nopeita ajatuksia. Lapsi sylissäni on nyt eri mieltä kaikesta tästä.
Olen todella innoissani tästä kaikesta, tästä alusta ja tästä mahdollisuudesta. Se näkyköön nyt kaikessa tekemisessäni… kohti pitkää ja vaikeaa ja tuntematonta.
Matkaan taustoittamaan videorunoa Meksikon vuoristoisiin maisemiin. Palatessani täällä on jo kevät ja minulla käsissäni epämääräisiä pätkiä tulevasta videorunosta.
Tämä ei ole merkki tauosta.
Tämä on jo työnalla.
Tämä on jo joskus tehty.
Sitten.
Browse Timeline
- Next: » Digirunous @ HS
- Previous: « Tavutusta #2
